Hyvää Joulua!

Roki toivottaa kaikille ihailijoilleen ja kamuilleen Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013!

Hanskan elämää

Olipa kerran pariton puutarhahanska ja minä, Roki. Kauniina elokuisena päivänä puutarhassamme löysimme toisemme. Hanskaleikit ovat jatkuneet tähän päivään asti, mutta enhän minä enää erota millä hanskalla saa ja millä ei saa leikkiä... Ihmetyttää vaan välillä, kun äiti kieltää näykkimästä kädessä olevia hanskoja - ihme tyyppi!

Tänään vainusin lumesta jotain tosi hyvän hajuista - ja jippii löysin rakkaan puutarhahanskani, mutta voi millainen jäinen kökkäre se oli.

Eihän tällaisella voi leikkiä eikä tunnu edes kivalta suussa. Katos vaan nyt äiti lopetti lumityöt ja eikun hanskaan kiinni

eihän minulle mitään mahda, hah ha haa hanska lähti mukaan

saalis pitää "tappaa" ja ottaa omaksi

huomaa tässä taustalla se jäinen oma hanska, joka ei kelvannut ja taas karkuun

No kaikki hauska loppuu aikanaan ja saihan se äiti minulta hanskansa pois. 

Tässä minä poseeraan nättinä ja lumisena

ja taas piti lähteä kesken kaiken kivan sisälle - äiti tuolla ovella jo huutelee, mutta minä tuumailen vielä hetken menenkö vai en

sen pituinen se :) terkkuja Roki

Koira joka rakastaa lunta

Ei uskoisi, että alunperin lämpimästä maasta tuotu koirarotu olisi näin hulluna lumeen kuin meidän Roki.

Tässä ihan tuoreita kuvia tämän päivän ensimmäiseltä lenkiltä.

Siis umpihankeen ja mitä syvempi sen parempi:

täällähän on jotain mielenkiintoista

Tässä minä olen vasta vähän luminen

jippii, tää se vasta on elämää

mutta välillä täytyy olla valppaana

mitäs ihmettä täällä on?

umpihankeen hajun perässä

ja lenkin päätteeksi näytän tältä, siis eikun lämpimään suihkuun, että saadaan jääpatit sulatettua

Mutta hei hauskaa oli, emännästä en tiedä ei varmaan ole umpihangessa kahlaamisesta yhtä innoissaan kuin minä, wuh.

Joulua odotellessa

Hetki aikaa vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta - nyt taas kuulumisia kuvien kera.

Eilen Rokilla oli mukava päivä; koirakavereita kävi peräti kaksi kylässä. Ensin päivällä naapurin koira Speedy ja illalla Helli-neiti. Voi sitä riemua, kun tuossa meidän pihalla peuhasivat, lumi vaan pöllysi juostessa ja loikkiessa.

Roki rakastaa lunta. Ulkoilun jälkeen kuono on lumessa silmiä myöten ja tassut lumipaakuissa. Karvaa on koitettu leikata lyhyemmäksi, ettei ihan niin kovin paakkuuntuisi lumi kiinni, mutta kun tykkää möyriä hangessa, niin ei edes karvan lyhyys estä sitä. Mitä syvempi hanki, sitä hauskempaa Rokista on siellä nuuskia :)

Tässä kuvia Helli-neidin edellisestä vierailusta  kolme viikkoa sitten. Ensin käytiin leikkimässä ja juoksemassa koirapuistossa. Sen jälkeen ajattelin päästää kaverukset sisään, kun luulin, että pahin into olisi jo laantunut - vielä mitä. Helli-neidillä oli vauhti päällä!

 Sisääntullessa oli eteisessä sopivasti vesikuppi ja siitä otettiin ensin hörpyt

Vähän painia ja ihmettelyä

Sitten tutkitaan Rokin lelukoppa ja sieltähän löytyikin kaikenlaista kivaa. Helli nappasi luun ja Roki perään ihmettelemään, että mitäs sä sillä meinaat tehdä?

Lisää painia, Roki altavastaajana

Aikansa riehuttuaan Eki päätti, että nyt riittää ja nappasi Helli-neidin syliin vähän huilaamaan. Roki siinä sitten ihmeissään, että sehän olis mun paikka:

ja sitten oltiin tyytyväisiä, kun molemmat olivat isännän kainalossa. Helli on kuin vampyyrikoira silmien kiiluessa ;)

Seuraavana päivänä Roki söi kaikki vanhat luunsa, ettei vaan Helli-neiti niitä ainakaan enää saa...

Lopuksi vielä pari kuvaa talven riemusta

Roki on ollut terve, painaa 18,5 kg ja on n. 50 cm korkea (ei ole saatu tarkkaa mittaa, kun ei koskaan pysy paikallaan).

Nyt joulua odottamaan, eiköhän se pukki jotain tuo Rokillekin :)

Terveenä taas

Roki on jälleen oma, eloisa ja iloinen itsensä. Lääkekuuri loppui eilen ja nyt on menossa perään madotus.

Sairasti tosiaan viime viikolla ja laihtuikin kovasti, kun ei syönyt vapaaehtoisesti. Torstaina tapahtui selkeä käänne parempaan eli lääkekuuri alkoi vihdoin vaikuttaa. Roki piristyi silmissä, alkoi pikkuhiljaa maistua ruoka ilman pakkosyöttöä ja jaksoi liikkua enemmän.

Huh, huokaisimme helpotuksesta. Tästä koirasta, jos mistä huomaa, kun kaikki ei ole kunnossa.

Turkki on taas kasvanut kovasti, mutta nyt saa olla jonkun aikaa ennen kuin trimmataan seuravaksi.

Tässä muutama kuva tämän aamuisesta lenkistä:

Roki sairastaa

Meidän pirteä Rokimme lakkasi lauantai-iltapäivän jälkeen syömästä. Seuraavana yönä oksensi kolme kertaa ja maha oli löysällä. Yö oli todella levoton. Sunnuntaina ei maistunut ruoka eikä vesi, oli haluton ja vain nukkui ja nukkuma-asentokin oli erilainen kuin ennen eli makasi ihan kippurassa.

Maanantaiaamuna sitten vein hänet eläinlääkäriin, koska olimme jo todella huolissamme. Diagoosi: suolistotulehdus! Bakteeriperäinen ja voinut tulla mistä vain eli toisesta koirasta, jolla on ollut sama vaiva, koirapuistosta, nuuskutellessa tuolla lenkillä ja kun ei aina näe nappaako suuhun jotain mitä ei pitäisi... Rokilla oli kuumettä 39,6 astetta. Sai kipupiikin ja pahoinvointia estävän piikin. Eilen hän sitten enimmäkseen vielä nukkui, joi onneksi jo aika paljon, mutta ruokaa ei suostunut itse ottamaan. Lusikalla sitten houkuttelemalla saatiin vähän syömään.

Kakka oli jo kiinteää eikä ole oksentanut. Eilen aloitettiin antibioottikuuri ja sitä jatketaan 10 päivää. Lisäksi annetaan pahoinvoinninestolääkettä 2 päivää ja mahansuoja-ainetta viisi päivää. Vielä tuli sellaisia ravintolisätabletteja.

Tänään aamulla Roki oli vähän pirteämpi, sain ruutattua ruiskulla sen mahansuoja-aineen hänelle ja nieli sen hyvin. Ruokahalu puuttuu edelleen. Juonut on onneksi.

Nukuttuaan vien Rokin lenkille (sen verran kun jaksaa) ja sitten annan ruokamössöä ruiskulla, jos ei vapaaehtoisesti ota. Tämän aamun antibiootti on siellä mössön joukossa eli vaikuttaneeko mitään. Viisastuneena tästäkin annan tämän päivän toisen tabletin sitten suoraan suuhun jonkun kinkun sisällä tmv.

Tuntuu pahalta nämä toimenpiteet, kun  koiraraukka ei ymmärrä, että yritän vain häntä hoitaa ja saada olon paremmaksi. Toivotaan nyt todellakin, että Roki paranee.

Ulkoilua

Roki tykkää ulkoilla ja kyllä sitä on tehtykin :) Pihaleikeissä yksi mieluisimmista on puutarhahanska, joka täytyy tietysti "tappaa" joka kerran, kun sen löytää.

Tässä hanska kaivettuna jäisenä lumesta:

hieman ravistelua:

ja noutoa:

Tänään tiistaina 30.10. oli kuulas, pikkupakkasaamu. Aamulenkiltä löytyy kaikkea mielenkiintoista suussa kannettavaa; tämä risu on juuri sopivan kokoinen ;)

pahus kun nuo linnut kuitenkin kiinnostavat tuolla pellolla. Roki valppaana ja valmiina lähtöön (jos äiti päästäisi):

ja sitten kun väsyttää ja vähän muutakin, niin tässä Rokin "Nussunalle":

No mä lähden nyt päiväunille antoisan lenkin jälkeen, whuw taas vaan!

Ensilumi

Tänään satoi ensilumi! Voi sitä ihmettelyä, että mitäs tämä valkoinen puuteri oikein on. Olimme ulos lähdössä, avasin oven, Roki kurkkasi ovelta ja vetäytyi takaisin - ihmetteli, että mitä kummaa...

No, ihmettely muuttui välittömästi riemuksi. Ensi piti työntää kuono lumeen ja sitten lipoa tätä ihmeainetta :) Lunta tuprutti taivaantäydeltä. Roki nuuski, loikki, pyöri ja hyöri ja yritty napata hiutaleita suuhunsa.

Tällä viikolla tapahtui muutakin - Roki täytti 5 kk ja sen "kunniaksi" käytiin myös ekassa trimmissä. Trimmaajalla on itselläänkin 2 portugeesiurosta, joten osasi oikeat otteet Rokin kanssa. Hieman siinä pöydällä piti uikuttaa ja tepastella, mutta hienosti meni leikkuu, korvakarvojen nyppiminen ja kynsien leikkuu.

Meidän näkemä ensimmäinen hammaskin lähti - saatiin talteen. Kulmahampaat kasvaa niin, että vanha on tulossa ja uusikin vielä kiinni, eiköhän ne pikkuhiljaa irtoa nekin. Terveenä ollaan oltu eikä mitään vahinkoja, onneksi, ole sattunut.

Tässä Roki ennen trimmausta:

trimmauksen jälkeen, tosin lumikuvana:

ja tässä sitten lisää kuvia ensilumen riemusta; koirapuistossa ei ollut kavereita, mutta riitti sitä ihmettelemistä muutenkin. Kotipihassa sai juosta ja nuuskia niin paljon kuin halusi. Harmitti vaan Rokia, kun maa olikin jäässä eikä päässyt enää kaivamalla mielenkiintoiseen tuoksuun kiinni :)

Kaikki ilo loppuu aikanaan ja äiti komensi minut sisälle, pöh: