keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Rokin joulu 2013

Koitti jouluaatto ja Roki oli ihmeissään kaikesta tohinasta, kun isäntä ja emäntä menee ees taas huushollissa ja minä en tiedä ketä pitäisi seurata, kun mukana pitää olla joka tilanteessa.

Vieraitakin tuli, ensin Timo, emännän veli ja sitten Mummo (anoppi). Mummo on niin rakas, että minä ihan sekoan aina kun näen hänet ja pussata pitää niin, että mummo on aivan naamasta märkä.

Ensin syötiin ja minäkin sain ihan vähän kinkkua kuppiin ja kyllä söinkin sen ja nuolin vielä kupinkin:


en malttanut edes pötkötellä, kun piti vahtia, että kaikki sujuu hyvin. Sitten koitti lahjojen jako ja sainhan minäkin paketin:

Eetu sen minulle antoi

mitäs täällä oikein on...

nyt pitäisi saada paperit pois

hyvinhän nää lähtee

jotain alkaa paljastua

vitsi noi teipit on tiukassa

no nyt

sainpas

tollanen possu-ressu sieltä tuli

ihana, tästä tuli mun lemppari heti

Kävimme sytyttämässä  hautausmaalla kynttilät pois nukkuneille, Roki veteli sikeitä sen aikaa. Palattuamme vasta rauhoittui, kun oma porukka oli koossa ja sitten uni maistuikin.


Rokin parhaat kamut

Vaikka ikää tuli vuosi ja vähän risat ja toisille uroksille on alettu vähän äijäilemään, niin nämä parhaat kamut on ne joiden kanssa leikit sujuu.

Speedyyn tutustuin heti pentuna. Speedy on vuoden  vanhempi uros, mutta leikit sujuu ja vauhtia riittää. Toinen kaverini on Rolle, Lapin koira, puoli vuotta nuorempi uros.

se on MUN keppi

sainpas!

painitaas vähän välillä, että kuka käskee ja kuka määrää

ja edelleen se on MUN keppi

Speedy


mä alistun, ettei pienelle tule paha mieli



mä sitten kuitenkin välillä näytän kuka on kuka

tää vaan ei luovuta millään




levätääs välillä

että jaksaa taas painia

Näin se kesä sujui mukavasti ulkoillen, peuhaten, uiden ja nauttien.

Rokin ensimmäinen uintireissu

Heipparallaa, pitkä aika on kulunut siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Isäni vakava sairaus vei ajan ja voimat, mutta päivitellään nyt Rokin tärkeitä hetkiä tänne näin jälkikäteen.

Roki ei piittaa sateessa kastumisesta, mutta lätäköt kylläkin kiertää kaukaa. Samoin seisova vesi kelpaa, mutta virtaavaa vettä on kartellut. Ajattelimme jo, että meillä on kyllä Portugalin "kuivakoira" eikä vesikoira ;) Rohkeasti päätimme kuitenkin, että onhan tuo koira veteen tutustutettava ja eikun koirien uimapaikalle Vesijärven rantaan.

Näin se meni:

no, älä unta nää, että mä tonne tulen

tässähän mä voisin vähän katsella

ensimmäinen kosketus tassulla

tää kyllä vähän liikkuu tää vesi

voishan tätä kokeilla

tai no, eipä sittenkään...

ei tämä niin pelottavaa olekaan

kaikki seisoo vedessä ja mä rannalla, onhan se mentävä isännän luo

hyi kylmää

ja sitten luottavaisin mielin

täähän taitaakin olla ihan kivaa

no ton mä kyllä nappaan

en ihan saanut

no niin, kiinni on

ja sitten jo vähän pidemmälle

ja näin meille saatiin kuin saatiinkin Portugalin vesikoira :) Seuraavilla kerroilla isännän kanssa Roki jo ui kunnolla ja nautti vedestä harmi sitten vaan, kun järveen tuli sinilevää, niin uintireissut piti lopettaa. Ensi kesänä sitten taas.