Roki ei piittaa sateessa kastumisesta, mutta lätäköt kylläkin kiertää kaukaa. Samoin seisova vesi kelpaa, mutta virtaavaa vettä on kartellut. Ajattelimme jo, että meillä on kyllä Portugalin "kuivakoira" eikä vesikoira ;) Rohkeasti päätimme kuitenkin, että onhan tuo koira veteen tutustutettava ja eikun koirien uimapaikalle Vesijärven rantaan.
Näin se meni:
no, älä unta nää, että mä tonne tulen
tässähän mä voisin vähän katsella
ensimmäinen kosketus tassulla
tää kyllä vähän liikkuu tää vesi
voishan tätä kokeilla
tai no, eipä sittenkään...
ei tämä niin pelottavaa olekaan
kaikki seisoo vedessä ja mä rannalla, onhan se mentävä isännän luo
hyi kylmää
ja sitten luottavaisin mielin
täähän taitaakin olla ihan kivaa
no ton mä kyllä nappaan
en ihan saanut
no niin, kiinni on
ja sitten jo vähän pidemmälle
ja näin meille saatiin kuin saatiinkin Portugalin vesikoira :) Seuraavilla kerroilla isännän kanssa Roki jo ui kunnolla ja nautti vedestä harmi sitten vaan, kun järveen tuli sinilevää, niin uintireissut piti lopettaa. Ensi kesänä sitten taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti